""Minun tyttäreni sairasti GER tautia, eli pahaa refluxia. Ilman oksentelua, ilman astmaa.
Silloin lääkärit sanoi että GER on niin salakavala, ja aiheuttaa niin paljon häikkää ylähengitystie-alueen sairauksia,
mm inf. astmaa, jopa korvatulehduksia, pitkittynyttää yskää, että jos olisi rahaa, mielellään aloittaisivat seulonnan .
Kun sydänlapsillä verenkierron, veren hapekkuuden häiriöiden vuoksi ruuansulatusalueen veren saanti on heikentynyt, on ruuansulatuskokonaisuudessaan heikko.
Ruoka sulaa huonosti, jää käymään mahalaukkuun ym. On erittäin tärkeää, että vatsa ja suolistobakterikanta olisi hyvää, ja sitä tulee korjata joka antibiottikuurin jälkeen !!!!!
Refluksia kannattaa epäillä ja korjata jos lapsella on hengitystie-ongelmia""
*** Ette ole ainoita, poikani on teidän poikanne kanssa saman ikäinen ja aina olen puhunut
lääkäreille että olisiko refluksia ni kukaan ei ole ottanut kuuleviin korviinsa.Nyt sit tämä yks allergologi tayssissa laittoi vasta eteenpäin ja sanoi vielä perään että tämä refluksi on todella
ali diagnosoitu tauti:)
:( että näin ***
- Kuinka sitten tätä saataisiin enemmän esille myös perusterveydenhuoltoon ( tk:t), kuinka moni korvakierteinen lapsi onkin sairastanut refluksia??, tai allergiaa??
Muoriska
Thursday, January 25, 2007
Saturday, January 20, 2007
Mitä lasten refluksi (ger/gerd) oikein on
Monet vanhemmat ovat ihmeissään kun lapsi itkee ja on kipeän oloinen. Neuvolassa rauhoitellaan että se on sitä koliikkia, mutta onko? Oma epäilyni on että vähintäänkin joka kymmenes lapsi jonka sanotaan kärsivän koliikista sairastaakin jonkun asteista refluksia.
Refluksi eli kansanomaisella kielellä närästys voi johtua löysästä mahaportista, suolen huonosta mobiliteetista ( eli vatsa ei tyhjene riittävän nopeasti), se voi olla allergiaperäistä tai johtua palleatyrästä.
Refluksi oireilee mm. runsaina pulautuksina, mutta myös on olemassa ns. silet versio, jolloin lapsi ei pulauttele, mutta nielee paljon, on hikka, ja häntä ahdistaa mm. vaakatasossa olo. Yöt voivat olla yhtä tuskaa niin lapselle kuin vanhemmallekin, ja erityisen voimakkaassa refluksissa voi hoitamattomana tulla sn. Sandiferin syndrooma, eli neurologisen oloisia oireita, joita voidaan jopa vahingossa tulkita CP-vammaksikin.
Refluksi voi helpottua kun lapsi kasvaa, ja yleisesti lohdutetaan että kyllä se menee ohi toisen ikävuoden alkuun mennessä. Useimmiten näin käykin, mutta jos vaivaa ei hoideta , eikä tutkita syytä mistä se johtuu, voi ruokatorvitulehtua, lapselle tulla kammo ruokaa kohtaan , eli lapsen elämän laatu heikkenee ja sitä myöten myös vanhempienkin.
Refluksia harvoin aletaan hoitamaan leikkauksella, ellei kyseessä ole esim. pallea tyrä tai vaikea mahaportin löysyys. Lääkkeinä käytetään mm. gavisconia, happosalpaajia.
Refluksia tutkitaan mm. kokeilemalla lääkkeitä ( usein lääkäreiden mielestä riittävä), ph-mittauksella ; missä viedään anturi hieman mahaportin yläpuolelle ja rekisteröidään vuorokauden, ja vatsan alueen ultralla jossa voidaan nähdä myös mahanesteiden takaisin virtausta.
Minulla tytär oireili refluksia siten että hän jo 1 kk ikäisestä oli hyvin kärtyinen vaaka-asennossa, ja pungersi itseään istuma-asentoon sylissä. Sitten kuvioihin tuli jatkuva hengityksen rohina vaikka ei ollut flunssaa, ja jonkun verran voimakkaita pulautuksia . Meille ensin esitettiin että on flunssaa, ja sitten alkoivat puhumaan astman mahdollisuudesta. 5kk:n iässä saimme lähetteen keskussairaalaan jossa suoritettiin ph-mittaus ja tytöllä todettiin patologinen löydös, eli vuorokausiseurannassa hapanta aikaa oli 30% kun 6kk iässä normaali jää alle 10%. Oli suuri helpotus että syy lapsen huonoon vointiin löydettiin. Lääkkeeksi meille tuli gaviscon ja primperan, ja jo kuukauden kuluessa näki hyödyn selvästi. Lapsen paino kehittyi ( nousi 10%) ja muutenkin yöt rauhoittuivat. Hänet todettiin "tervehtyneen" parin vuoden iässä refluksista, mutta äitinä on sanottava että ei ole tervehtynyt. Välissä on öisin outoa yskää, ja karttaa hyvin tarkoin välissä ihan arkisiakin ruoka-aineita. Yskiessä tulee myös oksennus herkemmin.
Nuorin lapseni ,poika, hänelläkin on refluksi, mutta hieman eri oireilla kuin siskollansa. Itse epäilemme että suolenmobiliteetti ongelmat yhdistettynä löysään mahaporttiin on hänen osallaan syyllinen. Primperan ei hänellä toiminut, kuten ei gavisconkaan, joten hänen lääkkeenä on kuuriluontoisesti happosalpaaja. Kun olin hänen kanssaan OYS:ssa osastolla ja toin lastenlääkärille esille huoleni refluksista, niin hänen mielipiteensä oli että ei noin pieneltä ( eli alle 1v. ) voi asiaa mittaamalla todeta , jolloin esitin hänelle eriävän mielipiteeni ja kerroin esimerkin tyttärestäni. Samalla osastolla ollut hoitaja kyllä kallistui kannalleni ja kun kysyimme asiaa lasten sydänsairauksiin erikoistuneelta lääkäriltä, niin hänkin oli samalla kannalla kuin minä.
Eli diagnoosin saaminen, ja jo se että perusterveydenhuollossa kuultaisiin ja uskottaisiin vanhempia , se on kiven takana. Vaikka tauti ei ole periaatteessa hengen vaarallinen, mutta kyllä sekin on hoidettava varsinkin kun on pieni lapsi kyseessä.
Tässäpä jotakin tällä erää.
Muoriska
Refluksi eli kansanomaisella kielellä närästys voi johtua löysästä mahaportista, suolen huonosta mobiliteetista ( eli vatsa ei tyhjene riittävän nopeasti), se voi olla allergiaperäistä tai johtua palleatyrästä.
Refluksi oireilee mm. runsaina pulautuksina, mutta myös on olemassa ns. silet versio, jolloin lapsi ei pulauttele, mutta nielee paljon, on hikka, ja häntä ahdistaa mm. vaakatasossa olo. Yöt voivat olla yhtä tuskaa niin lapselle kuin vanhemmallekin, ja erityisen voimakkaassa refluksissa voi hoitamattomana tulla sn. Sandiferin syndrooma, eli neurologisen oloisia oireita, joita voidaan jopa vahingossa tulkita CP-vammaksikin.
Refluksi voi helpottua kun lapsi kasvaa, ja yleisesti lohdutetaan että kyllä se menee ohi toisen ikävuoden alkuun mennessä. Useimmiten näin käykin, mutta jos vaivaa ei hoideta , eikä tutkita syytä mistä se johtuu, voi ruokatorvitulehtua, lapselle tulla kammo ruokaa kohtaan , eli lapsen elämän laatu heikkenee ja sitä myöten myös vanhempienkin.
Refluksia harvoin aletaan hoitamaan leikkauksella, ellei kyseessä ole esim. pallea tyrä tai vaikea mahaportin löysyys. Lääkkeinä käytetään mm. gavisconia, happosalpaajia.
Refluksia tutkitaan mm. kokeilemalla lääkkeitä ( usein lääkäreiden mielestä riittävä), ph-mittauksella ; missä viedään anturi hieman mahaportin yläpuolelle ja rekisteröidään vuorokauden, ja vatsan alueen ultralla jossa voidaan nähdä myös mahanesteiden takaisin virtausta.
Minulla tytär oireili refluksia siten että hän jo 1 kk ikäisestä oli hyvin kärtyinen vaaka-asennossa, ja pungersi itseään istuma-asentoon sylissä. Sitten kuvioihin tuli jatkuva hengityksen rohina vaikka ei ollut flunssaa, ja jonkun verran voimakkaita pulautuksia . Meille ensin esitettiin että on flunssaa, ja sitten alkoivat puhumaan astman mahdollisuudesta. 5kk:n iässä saimme lähetteen keskussairaalaan jossa suoritettiin ph-mittaus ja tytöllä todettiin patologinen löydös, eli vuorokausiseurannassa hapanta aikaa oli 30% kun 6kk iässä normaali jää alle 10%. Oli suuri helpotus että syy lapsen huonoon vointiin löydettiin. Lääkkeeksi meille tuli gaviscon ja primperan, ja jo kuukauden kuluessa näki hyödyn selvästi. Lapsen paino kehittyi ( nousi 10%) ja muutenkin yöt rauhoittuivat. Hänet todettiin "tervehtyneen" parin vuoden iässä refluksista, mutta äitinä on sanottava että ei ole tervehtynyt. Välissä on öisin outoa yskää, ja karttaa hyvin tarkoin välissä ihan arkisiakin ruoka-aineita. Yskiessä tulee myös oksennus herkemmin.
Nuorin lapseni ,poika, hänelläkin on refluksi, mutta hieman eri oireilla kuin siskollansa. Itse epäilemme että suolenmobiliteetti ongelmat yhdistettynä löysään mahaporttiin on hänen osallaan syyllinen. Primperan ei hänellä toiminut, kuten ei gavisconkaan, joten hänen lääkkeenä on kuuriluontoisesti happosalpaaja. Kun olin hänen kanssaan OYS:ssa osastolla ja toin lastenlääkärille esille huoleni refluksista, niin hänen mielipiteensä oli että ei noin pieneltä ( eli alle 1v. ) voi asiaa mittaamalla todeta , jolloin esitin hänelle eriävän mielipiteeni ja kerroin esimerkin tyttärestäni. Samalla osastolla ollut hoitaja kyllä kallistui kannalleni ja kun kysyimme asiaa lasten sydänsairauksiin erikoistuneelta lääkäriltä, niin hänkin oli samalla kannalla kuin minä.
Eli diagnoosin saaminen, ja jo se että perusterveydenhuollossa kuultaisiin ja uskottaisiin vanhempia , se on kiven takana. Vaikka tauti ei ole periaatteessa hengen vaarallinen, mutta kyllä sekin on hoidettava varsinkin kun on pieni lapsi kyseessä.
Tässäpä jotakin tällä erää.
Muoriska
Subscribe to:
Posts (Atom)